Työn tekemisen paikat muutoksessa – mitä voimme oppia muista maista?

Harva työ on täysin paikkariippumatonta, mutta yhä useampaa työtä voi tehdä ja tehdään joustavasti eri paikoissa: Toimistossa, kotona, mökillä, etätyötilassa tai yhteisöllisessä työtilassa. Työn tekemisen ja paikkojen termit muuttuvat ja vaihtavat merkitystä. Enää ei tehdä etätyötä, vaan hybridityötä. Etätyötilat ovat vähitellen muuttumassa yhteisöllisiksi työtiloiksi. Suomalainen etätyö- ja coworking-kulttuuri suuressa mittakaavassa on vielä nuorta. Mitä voisimme oppia eurooppalaisista yhteisöistä, jotka ovat toimineet jo pidempään?

Eurooppalainen coworking-markkina on hyvin erilainen ja eri lähtökohdista syntynyt kuin suomalainen muutaman innovatiivisen yritysyhteisön ja etätyön ympärille viime vuosina syntynyt yhteisöllisten työtilojen joukko. Alun perin coworking -yhteisöjä perustettiin freelance-tyyppistä työtä tekeville asiantuntijoille. Viimeistään pandemia toi markkinoille ja suurimmaksi asiakasryhmäksi etätyötä yhdelle työnantajalle tekevät asiantuntijat. Euroopassa tämä on ollut suuri muutos coworking-markkinalle. Suomessa tämä sama muutos oikeastaan vasta avasi näkymän coworking- yhteisöille laajemmin, niin markkinaehtoisesti kaupungeissa kuin myös maaseudulla enemmän tai vähemmän julkisten tahojen tukemana.

Maaseudun työn paikkojen perustaminen poikkeaa kaupungeista

Coworking-yhteisöt ovat pääasiassa keskittyneet isoihin kaupunkeihin ja toimivat yrityspohjalta. Poikkeus eurooppalaisessa kaupunkivetoisessa coworking-markkinassa on Irlanti. Siellä coworking-yhteisöjä on perustettu maaseudulle ensin alueellisena, sitten valtakunnallisena projektina, joka on ollut julkisrahoitteinen ja poliittiselta tasolta vahvasti tuettu. Julkinen tuki on mahdollistanut vahvan verkostoitumisen, laadukkaiden tilojen perustamisen ja hyvän näkyvyyden asiakkaille. Etätyö ja coworking nähdään Irlannissa vahvana aluekehittämisen työkaluna.

Maaseudun työn paikat eroavatkin kaupunkien todellisuudesta. Tämä näkyy eurooppalaisessa coworking-tilojen kontekstissa: Maaseudun yhteisölliset työtilat on perustettu aluekehittämisen tai matkailun näkökulmasta ja usein on hyödynnetty julkista rahoitusta. Kaupungeissa markkinat ovat monimuotoiset ja ilmeisen toimivat. Siellä missä joustavasti työskenteleviä ihmisiä on riittävästi, coworking-yhteisöt syntyvät orgaanisesti. Eurooppalaisesta näkökulmasta Suomen kaupungit ovat toki lähes kaikki maaseutua, mutta sama ilmiö on luonnollisesti nähtävissä täälläkin.

Globaalista näkökulmasta äärimmäinen esimerkki julkisen sektorin panostuksesta coworking-yhteisöjen kehittämiseen on keskusjohtoinen Japani, jossa ensimmäiset coworking-tilat perustettiin maaseudulle hallituksen aloitteesta ja rahoituksella. Konservatiivisen työkulttuurin maassa coworking-kulttuurin kehitys on ollut hidasta, mutta toisaalta se on mahdollista juuri keskusjohdon panostuksen avulla.

Yhteisöllä ja ennakkoluulottomuudella iso rooli liikkeelle lähdössä

Suomessa erityisesti maaseudun julkiset toimijat ovat innostuneet yhteisöllisten työtilojen ja etätyötilojen perustamisesta. Uusien asukkaiden ja vierailijoiden houkuttelu etätyömahdollisuudella on johtanut kirjaviin paikallisiin ratkaisuihin. Jotkut ovat onnistuneet kokoamaan paikallisen innovaatiosolun, joka toimii imagotekijänä muuten hiljaisella paikkakunnalla. 

Siellä missä rahoitusta tai laajempaa ymmärrystä työn muutoksen mahdollisuuksista ei ole, on tyydytty yksittäisiin etätyöpisteisiin. Haasteena hankerahoituksella käynnistettyjen yhteisöjen kanssa on luonnollisesti rahoitus ja toiminta rahoituksen päättymisen jälkeen. Hankerahoitusta on myös saatavilla eri tavalla ja eri ehdoilla eri puolilla maata. Haasteet toiminnan rahoituksessa on useassa paikassa saatu ratkaistua ainakin osittain paikallisella yhteistyöllä: kunnat, oppilaitokset ja kehittämisyhtiöt panostavat yhteiseen coworking-tilaan työaikaa ja siivuja budjeteistaan.

Maaseudulla yhteisöllisen työtilan rakentamisessa on paikallinen yhteisö aina mukana tavalla tai toisella. Joko se ei hyväksy uutta toimijaa (Japanissa ensimmäinen coworking-tila synnytti paikallisia mielenosoituksia), tai sitten se voi toimia tukena työyhteisön ja sen palveluiden rakentamisessa. Yhteistyö matkailutoimijoiden kanssa tuo asiakkaita kummallekin. Uudet asukkaat ja myös vierailijat pääsevät mukaan yhteisön toimintaan esimerkiksi kyläyhdistyksen kanssa. Yhteisöllinen työtila voi toimia verkoston solmuna ja yhteisöjen rakentajana. 

Kaakkois-Virossa ’Kupland’ on loistava esimerkki ennakkoluulottomuudesta, jonka avulla yhdistetään hiljainen virolainen maaseutu ja digitaalisen bisneksen asiantuntijat coworking -tilojen ja matkailun yhteistyöllä. Kun Portugaliin perustettiin ensimmäisiä coworking-tiloja surffareita ajatellen, perustaja kiersi lähialueen ravintoloissa kertomassa tulevan asiakaskunnan kasvisruokavalioista. Ravintolat saivat uusia asiakkaita, kun monipuolistivat tarjontaansa.

Toimintakulttuurien törmäyksestä kipinää yhteiseen hyvään

Kaupungin ja maaseudun toimintakulttuurit ja -mahdollisuudet törmäävät keskisuurissa kaupungeissa, jossa markkinat voisivat toimia, mutta myös julkiset toimijat haluavat tarjota coworking-tiloja. Tämä on aiheuttanut kitkaa yrittäjien ja julkisten toimijoiden välillä, kun yrittäjien maksulliset tilat yrittävät kilpailla julkisten yhteisöjen maksuttomuuden kanssa. Aluekehittämisen näkökulmasta tässä olisi kuitenkin mainio tilaisuus saada yritykset mukaan aluekehittämiseen, kun julkiset organisaatiot hyödyntäisivät paikallisia yrittäjiä yhteisöjen rakentamisessa kilpailun sijaan.

Viime vuosien nopea muutos työn tekemisen tavoissa heijastuu luonnollisesti myös työn tekemisen paikkoihin ja yhteisöihin, niiden käsitykseen omasta roolistaan ja verkostoitumisen hyödyistä. Työn paikkojen kentässä tapahtuu jatkuvaa muutosta. Vaikka muutokset ovat nopeita ja joskus vaikeita ennakoida, on erityisesti maaseudun kannalta tärkeää, että aluekehittämisessä säilyy poliittinen tahto olla mukana muutoksessa ja vaikuttaa kehitykseen. Irlanti on rohkaiseva esimerkki siitä, mihin voidaan päästä pitkäjänteisellä ja strategisella työllä: Maaseudun coworking-tilat kukoistavat ja tarjoavat työyhteisön lisäksi koulutusmahdollisuuksia. Myös työnantajat on saatu mukaan muutokseen, mikä parantaa maaseudun coworking-tilojen toimintamahdollisuuksia.

Kansallinen koordinaatio avainasemassa tulevaisuutta ajatellen

Suomessa maaseudun yhteisölliset työtilat ovat samoin julkisella tuella perustettuja, mutta kansallinen koordinaatio puuttuu. Tämä on tuottanut tilanteen, jossa paikallisesti on kertynyt osaamista ja tietoa, mutta tämän hyödyntäminen laajemmin ei toteudu. Samaa tietoa kerätään useassa paikallisessa tai alueellisessa hankkeessa, joten toisaalta julkista rahaa saatetaan hukata päällekkäiseen tekemiseen, toisaalta ei ole resursseja kerätyn tiedon hyödyntämiseen valtakunnallisesti. 

Kansallinen koordinaatio kehittämisen ja yhteistyön tukena tehostaisi myös paikallista toimintaa ja erityisesti yhteistyötä työnantajien ja yhteisöllisiä työtilojen kehittävien tahojen välillä. Laajapohjainen, koordinoitu yhteistyö mahdollistaa myös mallien rakentamisen toimivaan kustannusrakenteeseen tai liiketoimintaan maaseudulla. Mahdollisuus olla mukana työn muutoksessa, kehittää toimintaa ja innovoida entistä parempia työn tekemisen paikkoja tarvitsee yhteistä tahtoa ja konkreettista tukea.

Eeva Arpala

Eeva Arpala

TUUMA-verkoston erityisasiantuntija, kehittämissuunnittelija / Leader Aisapari.
Teksti on alun perin julkaistu Maaseutupolitiikka.fi sivuston blogissa.

Lue blogiteksti täältä
Scroll to Top