Aisaparin alueelta haastateltiin kansainväliseen hanketoimintaan osallistuneita henkilöitä ja kysyttiin heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä ja kansainvälisestä hanketoiminnasta. Haastateltavina olivat Geopark-hankkeen vetäjä, geologi Heikki Mäkipää, JPYP:n kehittämispäällikkö Juha Lehtineva, Thermopolis Oy:n projektipäällikkö Lea Hämäläinen, Nelimarkka-museon johtaja Maria Lampinen, Vimpelin kunnanjohtaja Sam Leijonanmieli ja Lapuan kaupungin kulttuuripäällikkö Susanna Oversteyns.
Haastatelluista henkilöistä neljä on asunut, työskennellyt ja/tai opiskellut ulkomailla, yksi haastateltavista on syntynyt Kanadassa ja hänellä on kaksoiskansalaisuus, yksi haastateltava kertoi aina matkustelleensa paljon ja pitävän matkustamisesta.
Mitä kansainvälistyminen mielestäsi tarkoittaa?
Vastaajien mielestä kansainvälistyminen tarkoittaa jokapäiväistä elämää, se on rikkaus ja välttämättömyys, koska kansainvälistymisen kautta opimme katsomaan asioita uudesta, erilaisesta näkökulmasta. Pitää ymmärtää ja sisäistää, että eri maissa toimitaan vähän eri tavalla. Kielitaitoakin täytyy olla jonkin verran. Susanna Oversteyns halusi nostaa esiin ruohonjuuritason kansainvälisyyden, hän puhuu mielellään sen puolesta ja muistuttaa, että kansainvälisyys ja kansainvälistyminen on sivistystä.
Miksi lähdit mukaan kansainväliseen toimintaan?
Monet vastaajista totesivat, että kansainvälisyys on ollut aina osa heidän elämäänsä. Jokainen vastaajista kertoi olleensa aina kiinnostunut matkustamisesta ja eri maiden kulttuureihin tutustumisesta. Myös opiskelu ulkomailla sekä matkailun ja bisneksen yhdistäminen ovat avanneet uusia näköaloja, totesivat vastaajat. Yksi vastaajista kertoi lähteneensä mukaan kansainväliseen toimintaan kielitaitonsa vuoksi; hän on syntynyt Kanadassa ja omaa kaksoiskansalaisuuden. Perheensä kautta hän on myös nähnyt, millaista maahanmuuttajana on päästä mukaan tähän yhteiskuntaan.
Millaisia kokemuksia, konkreettisia asioita ja saavutuksia olet kansainvälistymisen ansiosta saanut?
Vastaajat toivat esiin, että kansainvälistyminen on tuonut mukanaan toisten arvostamista ja kunnioittamista, näkemystä ja kokemusta, joka on kasvattanut ihmisenä.
Susanna Oversteyns tuo esiin, että näistä kokemuksista hän on pystynyt ammentamaan henkistä pääomaa elämän eri osa-alueille.
Heikki Mäkipää toteaa, että kansainvälistymisen kautta hänen elämälleen on muodostunut pohja, jolle rakentaa. ”Maailmankatsomukseni on laajentunut siten, että en tyrkytä omia ajatuksiani, vaan kuuntelen ja ymmärrän toista”.
Juha Lehtineva muistuttaa, että suomalaisten ei pidä pitää itseään muita fiksumpina – kaikissa maissa, kehitysmaissakin, on ihan yhtä fiksuja ja osaavia ihmisiä, vaikka infra ja ympäristö voivat joissain maissa olla vähän heikompia. Konkreettinen asia henkilökohtaisesti on kokemus ja tieto siitä, miten maailmalla toimitaan ja miten siellä liikutaan.
Sam Leijonanmieli kertoo pystyneensä kansainvälistymisen kautta tarkkailemaan omaa kotimaataan ulkopuolisesta perspektiivistä ja sitä kautta rikkomaan laatikon sisäpuolista ajattelua.
Lea Hämäläinen korostaa saaneena hankepartnereilta sellaista osaamista, mitä meillä ei ole. Hankevierailujen epävirallisissa osuuksissa olen oppinut ymmärtämään toisia kulttuureja ja ajatustapoja. ”Se on kasvattanut ammatillisesti ja ihmisenä.”
Maria Lampinen nostaa esiin yhteistyökumppanit ja heidän kauttaan muodostuneet laajat yhteistyöverkostot.
Millaisia muutoksia kansainvälistyminen on tuonut elämääsi, asenteisiisi ja/tai toimintatapoihisi?
Vastaajat totesivat, että kansainvälistyminen on tuonut heidän elämäänsä suvaitsevaisuutta, taitoa kohdata erilaisia ihmisiä, he toteavat oppineensa uusia asioita, ja oppineet myös hyödyntämään osaamistaan, mikä sitten on tuonut konkreettisesti työtä ja toimeentuloa, rahaa.
”Suvaitsevaisuus on suurin oppi, minkä olen saanut”, toteaa Heikki Mäkipää. ”Kun itse on ulkomailla joutunut olemaan kummastuksen kohde (ihonväri, vaaleatukkaisuus yms.), ymmärtää mitä ulkomaalaiset saavat täällä Suomessa kokea. On myös oppinut huomaamaan, että maailmaa – ihania paikkoja, ihania ihmisiä ja uusia ajatuksia – on paljon muuallakin kuin kotiympäristössä.”
Myös Juha Lehtineva toteaa, että kansainvälisyys on tuonut ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan. ”Muualla on ihan yhtä fiksuja ja osaavia ihmisiä. He myös tekevät pidempää työpäivää pienemmällä palkalla, kilpailukyky on monella tavalla jopa parempi. Ylipäätään on oppinut tuntemaan maailman menoa muuallakin.”
Lea Hämäläisen elämään kansainvälistyminen on tuonut itsevarmuutta, saa rauhassa olla sellainen kuin on. Kv-tapahtumissa ja hankkeissa neuvottelupöydän ympärillä puhutaan englantia, joka lähes kaikille on toinen kieli, jolloin pitää olla selkeä ja käyttää joskus yksinkertaistettua kieltä. Välillä tulee kuitenkin väärinymmärryksiä. Joskus käy niin, että samasta asiasta ollaan samaa mieltä, mutta kuitenkin tulee riitaa – silloin täytyy toimia tulkkina ja vetää ajatukset yhteen. Sellaista on tullut ehkä omaan toimintaan lisää, toteaa Lea Hämäläinen.
Maria Lampinen toteaa, että kansainvälistyminen on tuonut hänen elämäänsä paljon ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita ja kielitaito on hioutunut.
On kliseistä, että matkailu avartaa, mutta näin se vaan on, toteaa Sam Leijonanmieli ja lisää, että on oppinut arvostamaan Suomea maana, näkemään mikä on hyvää ja mitkä ovat meidän vahvuutemme ja heikkoutemme. Pystyy myös tarkastelemaan ulkopuolisesta perspektiivistä elinkeinoelämäämme ja mitä tahansa asioita, Leijonanmieli sanoo.
Susanna Oversteynsilla on belgialainen puoliso. Susanna toteaakin, että kansainvälisyys on hänelle niin arkinen ja vahva asia, ettei hän pysty enää erottelemaan mikä hänessä on lapualaista ja mikä kansainvälisyyttä.
Miten ympäristöajattelu pitäisi ottaa huomioon kansainvälistymisessä?
Heikki Mäkipää uskoo ympäristöajattelulla olevan kiihdyttävä vaikutus hänen kansainvälistymiseensä. Hänen ympäristöajatteluunsa kuuluu ympäristötekojen tekeminen, johon liittyy myös kumppanuus. Parhaat käytänteet ja toisen kulttuurin ja siihen liittyvän ajattelun ymmärtäminen – ei välttämättä hyväksyminen – ovat parhaita tapoja saada myös omia päämääriä toteutukseen. Mäkipään mielestä ympäristöajattelu tulisi olla sisäänkirjoitettuna kaikessa kansainvälistymisessä. Ympäristöajattelun puute johtaa entistä enemmän luonnonkatastrofien syntymiseen. Kansainvälisesti tulevat menestymään ne kansakunnat ja yritykset, joilla ympäristöajattelu on sisäänkirjoitettu toimintatapa, toteaa Mäkipää.
Juha Lehtineva sanoo, että ympäristöystävällisyys on yksi kilpailukeino, jonka painoarvo tosin vaihtelee toimialasta ja asiakkaiden intresseistä riippuen. Hänen mukaansa ympäristöajattelu vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaikkeen liiketoimintaan, joten se pitää ilman muuta huomioida yhtenä tekijänä liiketoimintaan liittyvissä asioissa.
Suomi on monella sektorilla ympäristöasioissa maailman huippua. Tämä osaaminen voi toimia parhaana vientituotteenamme, sanoo Sam Leijonanmieli.
Maria Lampinen toteaa hanketoiminnassaan tutustuneensa Mustarinda-seura ry:n toimintaan. Ryhmä suosii muun muassa residenssitaiteilijoiden valinnassa maata pitkin matkustavia taiteilijoita. Ryhmän koko toiminta perustuu ympäristöajatteluun, ja Lampinen uskoo, että ryhmän toiminnasta löytyy omaan toimintaan monistettavia ideoita.
Susanna Oversteyns kertoo ympäristöajattelun vaikuttavan hänen kansainvälistymisen edistämiseensä siten, että hän haluaa panostaa digitaalisiin yhteyksiin ja esimerkiksi järjestää digitalisia näyttelyitä. Digitaalinen näyttely laajentaa näyttely-yleisöä ja on ekologista kansainvälistymistä. Parhaimmillaan kansainvälistyminen tukee vihreitä arvoja, toteaa Oversteyns. Hän kannattaa notkeita digitaalisia ratkaisuja ja niiden kehittämistä kulttuuri- ja taidekäyttöön soveltuviksi. Kokeilujen ja hankkeiden kautta hän toivoo löytävänsä hyviä käytäntöjä, joita voidaan jakaa maailmanlaajuisesti museotoimijoille. Toisaalta on huomioitava toimeentulo alalla, kun taidetta on entistä enemmän saatavilla verkossa. ”Henkilökohtaista kohtaamista ja kokemuksia ei pidä väheksyä, mutta turhia matkoja on syytä välttää.”
Miten kansainvälistymistä tulisi kehittää?
Aisaparin alueelta haastatteluun vastanneet totesivat, että alueen asukkailla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet kohdata ulkomaalaisia, jolloin kanssakäymisestä tulisi luontevaa osa arkipäivää ja jokapäiväistä elämää.
”Kansainvälistymistä voisi kehittää avaamalla ovet vapaammalle ajattelulle ja kansainväliselle kanssakäymiselle. Kansainvälinen kouluyhteistyö voisi olla yhteydenpitoa nykyaikaisilla välineillä”, toteaa Heikki Mäkipää.
Juha Lehtineva muistuttaa, että toimijoiden pitää itse olla asialla: pitää olla halu kansainvälistyä ja panostaa siihen. Lisäksi yrityksissä pitää olla henkilökuntaa, joka pystyy sitä työtä tekemään. Pitää olla myös riskinottokykyä.
Yhteistyöverkostojen luominen siten, että alueella voitaisiin hyödyntää entistä paremmin kansainvälisyyttä olisi Maria Lampisen mielestä suotavaa.
Lea Hämäläinen toteaa, että olisi tärkeää, että alueen asukkaat voisivat tavata ulkomaalaisia ja muunkielisiä ihmisiä jokapäiväisessä arjessa.
Sam Leijonanmielen mielestä meidän pitäisi nähdä meidän toimintaamme rajoittavat tekijät, jotta voisimme kehittyä. ”Emme osaa brändätä emmekä konseptoida hyviä asioitamme tuotteiksi, se on meidän ongelmamme. Emme myöskään ymmärrä, mitkä ovat kansainvälisestä perspektiivistä meidän parhaat vientituotteemme. Tietoisuuden lisääminen omista vahvuuksistamme on tärkeää.”
Susanna Oversteyns toivoo kansainvälistymisen kautta pystyvänsä kehittämään omaa työtään ja sitä kautta tuomaan laajempia hyvinvointivaikutuksia laajemmalle yleisölle, verkostoitumista, uusia hankkeita ja muuta yhteistyötä.
Mitä Leader-ryhmä voisi tehdä kansainvälistymisen edistämiseksi ja mitä teemoja tulisi nostaa esiin?
Aisaparin alueen vastaajien mielestä Leader-ryhmien tulisi edelleen rahoittaa kansainvälisiä hankkeita. Haastateltujen mielestä Leader-ryhmät ovat kansainvälisen toiminnan mahdollistajia rahoittamalla hankkeita. Kansainvälisten hankkeiden kautta saamme itsevarmuutta, ja tietoisuus omista vahvuuksistamme lisääntyy. Saamme kansainvälistä perspektiiviä ymmärtää, mitkä ovat meidän parhaat vientituotteemme.
Heikki Mäkipää kertoo huomanneensa, miten joissain maissa toiminta on todella proaktiivista, melkein tyrkytetään hankkeita eteenpäin vietäväksi. ”Meillä Leader-ryhmät ovat juuri tällaisia mahdollistajia.”
Lehtineva muistuttaa, että yrityksissä halu kansainvälistymiseen tulee lähteä yrityksistä itsestään. Erilaiset avustukset pienentävät riskiä ja alentavat kynnystä lähteä liikkeelle. Leader-ryhmillä on merkitystä tiedon välittäjinä ja kansainvälisten hankkeiden edistäjinä.
Lea Hämäläinen korostaa Leader-ryhmien kansainvälisten verkostojen ja yhteistyökontaktien hyödyntämistä.
Sam Leijonanmieli toteaa, että kansainvälistymisessä Leader-pohjaisella rahoituksella on valtaisa merkitys kuntien elinkeinoelämän kasvattamisen kannalta ja on hyvä, että hankkeisiin pystyään palkkaamaan henkilöitä, jotka tekevät työtä kokopäiväisesti.
Susanna Oversteyns pitää tärkeänä, että Leader-ryhmissä on korvamerkittyä rahaa kansainvälisiin hankkeisiin. Kansainvälinen hanketoiminta vaatii aikaa. Kansainvälisten hankkeidenkin tulisi koskettaa laajasti kuntalaisia ja alueen asukkaita ja hankkeiden pitäisi jäädä elämään myös hankkeen päätyttyä. Tähän liittyy myös se, että hankkeiden ei pitäisi olla liian henkilösidonnaisia.
Mitä itse voisit tehdä kansainvälistymisen eteen?
Aisaparin alueella haastatellut henkilöt näkivät hanketoiminnan olevan hyvä väline kansainvälistymiseen. Kaikki haastatellut haluavat jatkossakin olla mukana kansainvälisessä hanketyössä, ja haluavat kehittää kansainvälistä hanketoimintaa edelleen.
Heikki Mäkipää toteaa tekevänsä tällä hetkellä useampia kansainvälisiä hankkeita ja haluaa olla mukana niissä. ”Saan toteuttaa omiakin unelmiani tässä samalla. Into, jolla ihmiset lähtevät mukaan, ruokkii minua ja jaksan tehdä tätä työtä, mutta yksi ihminen ei voi mahdollistaa kaikkea. Ympärille tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät varsinaisen työn. Siten kansainvälistymistyötä voi tehdä paikallisesti.”
Juha Lehtineva pyrkii olemaan aina avuksi, mitä erilaisimmilla tavoilla; järjestämällä messu- ja opintomatkoja, välittämällä tietoa ja kontakteja.
Lea Hämäläinen on parhaillaan kokoamassa uutta hanketta, ja pyrkii siihen, että jatkuvasti olisi meneillään jokin kansainvälinen hanke.
Maria Lampinen haluaisi kehittää kansainvälistä matkailua, joka näkyisi kaupunkikuvassa. Hän toivoisi, että alueellemme vakiintuisi ulkomailla tuttu kahvilaelämä ja jotain muutakin sellaista, johon residenssitaitelijat ovat muualla tottuneet. Tällaista asiaa hän mietti tehdessään Aalto-hanketta ja Väinölän käyttösuunnitelmaa ja ajatteli, että Villa Väinölän kahviosta tulisi tällainen viihtyisä kohtaamispaikka. Jatkohankkeeksi hän ideoi erilaisia työpisteitä ja kahvila olisi samalla auki.
Sam Leijonanmieli toivoisi saavansa startattua kansainvälisiä hankkeita ja rekrytoitua niihin projektihenkilöitä ja sitä kautta saamaan konkreettisia onnistumisia ja ahaa-elämyksiä alueellemme. Uusien työpaikkojen luominen ei-perinteikkään matkailun ympärille on Sam Leijonamielen tavoitteena.
Susanna Oversteyns toteaa taiteilijaresidenssin olevan hänen sydämenasiansa. Taiteilijaresidenssin taiteilijoita voi käyttää monenlaisessa toiminnassa, vaikka vanhustyössä. Työn näkyväksi tekeminen on tärkeää. ”Että mitä ikinä tapahtuukaan, niin sitä rummutettaisiin. Ei pelkästään taiteilijaresidenssin kanssa, vaan ihan perusmahdollisuuksia lapualaisille ja ennen kaikkea nuorille kansainvälistyä sekä kotona että ulkomailla.”
Haasteista yhteistyön hyötyihin
Heikki Mäkipää toteaa, että kansainvälistymisen haasteita ovat muun muassa alueellinen ilmapiiri, joka on ollut skeptinen hanketoimintaa kohtaan, niin kansainvälisiä kuin muitakin hankkeita. Epäillään, onko hankkeista hyötyä. Tärkeintä on kuitenkin se toimeliaisuus, joita hankkeet tuovat alueelle. Ilmapiiriä voisi ehkä parantaa se, että pidettäisiin enemmän meteliä siitä, mitä on saatu aikaan. ”Ei riitä, että asia pannaan nettisivuille, pitäisi lehdistö, radio ja muut olla aina mukana tässä toiminnassa.”
Mäkipää näkee haasteena myös resurssien riittämättömyyden. Rahoituksesta nipistetään, kun ei voida heti mitata saatua taloudellista hyötyä. Myös henkilöresurssit ovat haaste. Koulutamme nuorisoamme, haasteena on kiinnittää huomiota ja löytää niitä keinoja, millä saamme nuoret valmistumisen jälkeenkin katsomaan tänne suuntaan. ”Koulutammeko ihmisiä meidän tarpeisiin vai maailman tarpeisiin.”
Lisäksi Mäkipää näkee haasteita alueellisessa yhteistyössä. ”Edelleenkään ei nähdä niitä toisen vahvuuksia omana lisäyksenä omalla alueella.” Tämä koskee myös yrityksiä, myös yritykset hyötyvät yhteistyöstä, kun suuntaavat kansainvälisille markkinoille.
Juha Lehtineva näkee haasteena motivaation puutteen ja riskinottokyvyn puutteen. Haasteen on myös kielitaidon puute ja se, että monellakaan yrityksellä ei ole kokemusta kansainvälisistä ympäristöistä ja kulttuureista. Lehtineva toteaa, että yritysten on pakko kansainvälistyä ja kehittää kilpailukykyä, jotta pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa sekä täällä omilla markkinoilla että myöskin maailmalla.
Lea Hämäläinen näkee kansainvälisessä toiminnassa haasteena jatkuvan sosiaalisuuden, jatkuvan Suomen edustamisen. Haastavaa on myös se, että kun puhutaan englantia toisena kielenä, niin joskus tulee väärinymmärryksiä. Jo hankehakemuksia kirjoitettaessa tulee väärinymmärryksiä, kun ihmiset ymmärtävät eri tavalla jopa rahoituslähteen ohjeistuksia. Hankkeet myös etenevät eri maissa eri tahtiin – on eri määrä byrokratiaa ja omat aikataulut, niiden yhteen sovittaminen on haaste.
”Kansainvälisyydessä on tärkeää, että on oma itsensä ja antaa muidenkin olla. Kaikkeen tulee suhtautua avoimesti, ja vaikka tulisikin jotain, mitä yksinkertaisesti ei voi sietää, niin antaa itselleen anteeksi sen, että on niin kiinni omassa kulttuurisissa asioissaan. Ei tarvitse syyllistää itseään. Ei tarvitse myöskään myöntyä kaikkiin muiden kulttuurista lähtöisin oleviin asioihin”, toteaa Lea Hämäläinen.
Maria Lampinen näkee haasteena oman toimintansa osalta pienen henkilökuntamäärän ja yleensäkin resurssien puutteen.
Sam Leijonanmielen mielestä meidän tulisi oppia tarinallisuuden luominen ja brändäys. Haasteena hän näkee eteläpohjalaisen itsellisyyden: on totuttu siihen, että kyllä minä pärjään eikä tarvita apua keneltäkään. Kansainväliset markkinat ovat kuitenkin niin suuret, että vientisopimuksiin tarvitaan leveämpiä hartioita. ”Suomi on niin pieni maa, kun puhutaan kansainvälistymisestä ja kansainvälisistä markkinoista. Siellä on niin isot volyymit, että mitä enemmän me saadaan leveitä harteita, niin sitä varmemmin pystyään menestymään. Mä näkisin, että uudenlaisen ajattelukulttuurin oppiminen on tärkeä juttu. ”
Susanna Oversteyns toteaa, ettei kansainvälistymisessä pidä miettiä pelkästään taloudellisia asioita. Voi miettiä esimerkiksi jollekin kurssille osallistumisen hyötyjä: opit jotain, lisäät henkistä pääomaa, työhyvinvointia yms. Erityisesti pienillä paikkakunnilla voi hänen mielestään kansainvälisyyden haasteena olla rasismikin. Haaste on myös se, että kun talous on tiukka, niin kansainvälisyyttä ja kansainvälistymistä ei katsota perustyöksi.