Massi Massiaisen syntyperä

jäännemassiaisen kuva1
Per Harald Olsen / CC BY-SA 3.0 / https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/

 

Massi Massiainen on Leader Aisaparin uusi maskotti.  Sitkeä, monitaitoinen ja elinympäristönsä kulloisinkiin olosuhteisiin menestyksekkäästi sopeutuva massiainen sopii erinomaisesti Virtaa uusissa uomissa -strategian tunnukseksi. Tässä Teemu Öhmanin koostamaa taustatietoa massiaisemme esikuvasta:

Jäännemassiainen

– Vanha nimi jäännehalkoisjalkainen, lat. Mysis relicta, ruots. pungräka, engl. opossum shrimp. Kuuluu kuoriäyriäisiin, tarkemmin massiäyriäisten eli halkoisjalkaisten heimoon (Mysidae).
–  Itämeren rannikoiden ja Perämeren murtovesialueilla sekä Pohjois-Euroopan (Saksan ja Puolan pohjoisosat ja Baltia) ja Fennoskandian järvissä elävä jääkauden jäänne- eli reliktilaji.
–  Levittäytyi nykyiselle esiintymisalueelleen noin 12 000 vuotta sitten viimeisimmän jäätiköitymisen loppuvaiheissa. Alkujaan makeanveden laji, joka sopeutui elämään myös murtovedessä.
–  ”Massi” on naaraiden keskiruumiin pitkien sukasellisten kaksihaaraisten raajojen välissä oleva hautomaelin alkiotasku (marsupium tai marsupio; tunnetaan myös nimellä sikiöpussi), jossa munat kehittyvät aikuisen kaltaisiksi suoraan ilman toukkavaihetta. Tämä erottaa massiäyriäiset muista äyriäisistä.
– Etelä-Pohjanmaalla havaintoja vain Lappajärvestä (v. 1986 ja 2008) ja Kuortaneenjärvestä. Seuraavaksi lähimmät havainnot Vaasan edustalta merestä, Keski-Suomesta (Kivijärvi, Karstulan Pääjärvi) ja Pirkanmaalta (Virtain Toisvesi). Suomessa havaintoja Utsjoelta eteläisille ja läntisille merialueille, mutta sisämaan havainnot keskittyvät Keski- ja Itä-Suomen järvialueelle.
–  Viihtyy syvissä, kylmissä ja ravinneköyhissä vesissä (rehevöityminen ja lämpeneminen ongelmia).
–  Täysikasvuisten koiraiden pituus 12–18 mm, naaraiden 13–25 mm, poikasten noin 5 mm. Järvissä keskimäärin hieman pienempiä kuin merialueilla. Läpikuultavan kellanvihreä tai -ruskea.
–  Lisääntyy pääasiassa talvella. Perämeren kanta lisääntyy kaksivuotiaina, mutta Suomenlahden kanta enimmäkseen yksivuotiaina. Naaras tuottaa keskimäärin parisenkymmentä poikasta. Koiraat kuolevat pian parittelun jälkeen.
– Kahdeksan raajaa: käyttää etummaista raajaparia käsien tapaan planktonin suodattamiseen, kuutta takimmaista raajaa uimiseen. Kaksi paria tuntosarvia.
– Kaksi varrellista verkkosilmää, joissa on tapahtunut nopeita evolutiivisia muutoksia: järvissä elävien populaatioiden silmät ovat herkempiä punaisemmalle (pidempiaaltoiselle) valolle kuin meressä elävien populaatioiden. Tämä ei suoraan korreloi esim. veden värin kanssa, vaan syy on toistaiseksi mysteeri.
– Opportunisti: saalistaa eläinplanktonia kun sitä on tarjolla runsaasti (erityisesti vesikirppuja ja niiden lepomunia), mutta myös kasviplanktonia, pohjaeliöitä ja kuolleiden eliöiden jäänteitä eli detritusta. Ravinto luonnollisesti vaihtelee myös massiaisen iän ja koon mukaan.
–  Ui päivittäin järven pohjan ja pinnan välillä: elää päivisin lämpötilan harppauskerroksen eli termokliinin alapuolella lähellä pohjaa, mutta öisin vaeltaa ruokailemaan pintaveteen. Päivisin nuoret ovat lähempänä pintaa kuin aikuiset.
– Monissa järvissä tärkeä osa ravintoverkkoa. Pohjoismaissa on tehty siirtoistutuksia kalojen ravinnoksi.
– Jäännemassiaisen kuvasi ensimmäisen kerran ruotsalainen merieläintutkija Sven Ludvig Lovén (1809–1895) Ruotsin suurista Vänern- ja Vättern-järvistä vuonna 1862. Tyyppilöytöpaikka on Vättern.
– Huom: Ennen vuotta 2005 Mysis relictaa pidettiin yhtenä hyvin laajalle levinneenä lajina, joka esiintyy Pohjois-Amerikassa mm. Suurilla järvillä, Jäämeressä, Itämeressä, sekä Brittein saarten ja Pohjois-Euroopan järvissä. Geneettisin, molekyylibiologisin ja morfologisin perustein se jaettiin Helsingin yliopiston yli-intendentti Risto Väinölän johtamissa tutkimuksissa neljään eri sisarlajiin. Nykyisin Mysis relicta tarkoittaakin vain Itämeressä ja Fennoskandian järvissä elävää jäännemassiaista. Utsjoen Pulmankijärvessä ja Jäämeren rannikkoalueilla elää arktismassiainen (Mysis segerstralei). Perämerellä, Selkämerellä ja Suomenlahdella sekä mm. etelämpänä Itämerellä ja Brittein saarten järvissä tavattava ulappamassiainen (Mysis salemaai) ja jäännemassiainen risteytyvät joskus Perämerellä. Jäännemassiainen eriytyi omaksi lajikseen pari miljoonaa vuotta sitten, mutta läheisten ulappa- ja arktismassiaisten lajiutuminen saattaa olla hyvinkin viimeaikainen tapahtuma.
12.10.2022 Teemu Öhman

Lähdeluettelo
Painetut lähteet
– Audzijonytė A. & Väinölä R., 2005. Diversity and distributions of circumpolar fresh- and brackish-water Mysis (Crustacea: Mysida): descriptions of M. relicta Lovén, 1862, M. salemaai n. sp., M. segerstralei n.sp. and M. diluviana n. sp., based on molecular and morphological characters. Hydrobiologia 544:89–141, DOI: 10.1007/s10750-004-8337-7.
– Audzijonytė A., Pahlberg J., Väinölä R. & Lindström M., 2005. Spectral sensitivity differences in two Mysis sibling species (Crustacea, Mysida): Adaptation or phylogenetic constraints? Journal of Experimental Marine Biology and Ecology 325:228–239, DOI: 10.1016/j.jembe.2005.05.007.
– Audzijonyte A. & Väinölä R., 2006. Phylogeographic analyses of a circumarctic coastal and a boreal lacustrine mysid crustacean, and evidence of fast postglacial mtDNA rates. Molecular Ecology 15:3287–3301, DOI: 10.1111/j.1365-294X.2006.02998.x.
– Hakala I., 1978. Distribution, population dynamics and production of Mysis relicta (Lovén) in southern Finland. Annales Zoologici Fennici 15:243–258.
– Horppila J., Liljendahl-Nurminen A., Malinen T., Salonen M., Tuomaala A., Uusitalo L. & Vinni M., 2003. Mysis relicta in a eutrophic lake: Consequences of obligatory habitat shifts. Limnology and Oceanography 48(3):1214–1222.
– Koivisto I. (toim.), 1979. Halkoisjalkaiset. Kodin suuri eläinkirja, osa 2, 3. painos, s. 38–39. Weilin + Göös,Espoo.
– Moen V. & Langeland A., 1989. Diurnal vertical and seasonal horizontal distribution patterns of Mysis relicta in a large Norwegian lake. Journal of Plankton Research 11(4):729–745.
– Teppo A., 2003. An eutrophic lake. Teoksessa: Rautio L. M. (ed.), 2003. Lake Lappajärvi – Better watercourses through co-operation. Lappajärvi Life, West Finland Regional Environment Centre, pp. 38–43.
– Väinölä R., 1986. Sibling species and phylogenetic relationships of Mysis relicta (Crustacea: Mysidacea). Annales Zoologici Fennici 23:207–221.
– Väinölä R., Riddoch B. J., Ward R. D. & Jones R. I., 1994. Genetic Zoogeography of the Mysis relicta Species Group (Crustacea: Mysidacea) in Northern Europe and North America. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 51:1490–1505.
– Väinölä R. & Vainio J. K., 1998. Distributions, life cycles and hybridization of two Mysis relicta group species (Crustacea: Mysida) in the northern Baltic Sea and Lake Båven. Hydrobiologia 368:137–148.
– Zak P. P., Lindström M., Demchuk Ju. V., Donner K. & Ostrovsky M. A., 2013. The Eye of the Opossum Shrimp Mysis relicta (Crustacea, Mysidae) Contains Two Visual Pigments Located in Different Photoreceptor Cells. Doklady Biological Sciences 449:68–72.
Internet-lähteet
– Luontoportti. Jäännemassiainen. https://luontoportti.com/t/3003/jaannemassiainen [Viitattu 12.10.2022]
– Suomen lajitietokeskus. Arktismassiainen – Mysis segerstralei. https://laji.fi/taxon/MX.214381 [Viitattu 12.10.2022]
– Suomen lajitietokeskus. Jäännemassiainen – Mysis relicta. https://laji.fi/taxon/MX.214379 [Viitattu 12.10.2022]
– Suomen lajitietokeskus. Ulappamassiainen – Mysis salemaai. https://laji.fi/taxon/MX.214380 [Viitattu 12.10.2022]

Vieritä ylös