Kaupunkisähköpyörä maalla

 

Sain Kestävät Kylät -hankkeen ansiosta testattavaksi Electrobike -liikkeestä Sinus Tria N7 sähköpyörän. Tavoitteeni oli testata sitä työmatkalla, joka on 20 kilometriä – ei siis aivan ihanteellinen päivittäiseen pyöräilyyn, mutta silloin tällöin ajatus kuntoilun ja työmatka yhdistämisestä houkuttelee. En ole mikään aktiivipyöräilijä, vaan päivittäin liikun lähinnä autolla ja jalan.

Paljon en ehtinyt nytkään treenata pyörän päällä ennen testiä, joten sähköavustus tuli todella tarpeeseen. Sähköavusteisesta pyörästä ei ollut kokemusta etukäteen, ja pohdinkin miten pyörä mahtaa rullata. Tai mitä tapahtuu, kun avustus menee pois päältä nopeuden noustessa yli 25 km/h – miten raskaaksi polkeminen mahtaa muuttua. Aika pian totesin, että pyörä rullaa mainiosti, eikä sähköavustuksen poiskytkeytymistä välttämättä huomaa – polkimet eivät todellakaan yhtäkkiä ”jämähdä”. Sähköavustuksen voimakkuus muuttuu automaattisesti, ilmeisesti nopeuden ja vastuksen mukaan pehmeästi ja huomaamattomasti.

Aamun keli oli mainio pyöräilyyn; tyyni, kostea ilma, sadetta ei kuitenkaan sattunut kohdalle kuin muutama pisara aivan loppumatkasta. Pyörä rullasi ja matka taittui, eikä jaloissa tuntunut tuttua jämähtämistä edes suurempien mäkien jälkeen. Työpaikalla olo oli pirteä ja energinen – aivan toista luokkaa kuin automatkan jälkeen.

En laittanut akkua lataukseen päivällä, koska halusin nähdä miten lataus riittää edestakaiseen matkaan. Lataus työpaikalla olisikin ollut vähän hankalaa, koska akku ladataan sen ollessa kiinni pyörässä. Näin ollen pyörälle pitäisi olla paikka, jossa on sähköpistoke.

Iltapäivällä aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja navakka vastatuuli toi todella esiin sähköavusteisen pyörän edut. Tuuli oli todellakin niin kova, että omalla pyörälläni olisin antanut alkumatkasta periksi ja tilannut autokyydin. Nyt maitohapot pysyivät poissa jaloista ja matka taittui tasaisesti. Tosin ei yhtä joutuisasti kuin aamulla, kun avustuksen piti samalla ”tour” -voimakkuudella. Voimakkainta ”turbo” avustusta tarvittiin kerran, matkan pisimmässä mäessä. Heittämällä meni sekin ylös asti, oman pyöräni olisi luultavasti taluttanut. Loppumatkasta, kun polkeminen alkoi kyllästyttää ja istumalihakset  puutua, lisäsin tehoa ”sport” -asentoon. Akussa oli latausta jäljellä tämän 40 kilometrin jälkeen vielä noin puolet. En erityisesti yrittänyt akkua säästellä, vaan ajoin niin kuin hyvältä tuntui.

Hyvältä tuntui myös päästä kotiin – kyllä sähköavustuksesta huolimatta tunsi pyöräilleensä. Ihan normaalilta pyöräilyltähän ajelu muuten tuntui, mutta jalat säästyivät maitohappohyökkäykseltä ja seuraavana päivänä pääsin sängystä ylös normaalisti. Siinä vaiheessa viimeistään huomasi, miten hyvä idea on ollut lisätä sähköä polkupyörään 😊

Auton vaihtaminen pyörään silloin tällöin siis houkuttelee, mutta esteitä työmatkapyöräilylle löytyy toki myös. Matka on sen verran pitkä, että aikaa saa varata runsaasti – tunti suuntaansa tällä kalustolla ja kunnolla. Reitti on suurimmaksi osaksi metsäistä maantietä, jossa ei ole valaistusta tai kevyenliikenteen väylää. Kesällä mukavaa, mutta syyspimeillä ei houkuttele. Edellisestä johtuen ja myös koska asun kaukana kaikesta muustakin kuin työpaikastani, ei sähköpyörä valitettavasti voi korvata kokonaan autoa. Toki se ehdottomasti houkuttelisi lähtemään useammin toimistolle tai asioille pyörällä. Hintaa pyörällä on kuitenkin sen verran, että tarve ja käyttö pitäisi olla aktiivista. Tämä voisi olla passeli kulkupeli lukiolaiselle, jonka koulumatka on piirun verran alle 10 kilometriä, eikä kouluauto siis ota kyytiin kuin talvikuukausina. Jos käyttäjiä on perheessä useampia, voisi hankinta olla perusteltu.

Pyörän lisäksi hankkisin ehdottomasti  laukut tarakalle vaihtovaatteiden ja läppärin kuljetusta varten. Tietysti myös pyöräilyyn ja keliin sopivat vaatteet tekevät matkasta paljon mukavamman. Nyt kokeilemani pyörä oli maahantuojan Electrobiken mukaan ns. kaupunkipyörä. Mahtaisiko retkipyörällä ajelu olla vielä mukavampaa täällä maaseudulla?

 

Tietoa tästä pyörästä ja muista malleista löytyy osoitteesta www.electrobike.fi 

Kestävät Kylät -hankkeesta voit lukea lisää täältä:

https://luontomaisemaymparisto.wordpress.com/

 

 

 

 Puntomäen päällä! Pysähtyä tarvitsi vain kuvaamista varten.

 Ajotietokoneesta voi tarkistaa, kuinka lujaa ja hiljaa tuli ajettua.

 Testiajon suoritti:

Kehittämissuunnittelija Eeva Arpala

eeva.arpala@aisapari.net