Lähidemokratia - osallistumista ja osallisuutta 


Into seurasi äskettäin netin välityksellä Lempäälässä järjestettyä Lähidemokratiaseminaaria. Kyllä on hienoa, että meillä alkaa olla sellaiset verkkoyhteydet, ettei jokaiseen seminaariin tarvitse välttämättä matkustaa paikan päälle. Säästyy aikaa ja euroja. Erityisesti säästöä tuli tässä tapauksessa, kun seminaaripaikkana toiminut maan kuulu kauppakeskus jäi kiertämättä...

Lähidemokratia on noussut esiin erityisesti kuntaliitosten yhteydessä, kun on haluttu turvata kuntalaisten osallistumismahdollisuudet suuremmissa yksiköissä. Lähidemokratia on kuitenkin moniulotteinen käsite; se voidaan ymmärtää kovin monella eri tavalla. Siksi lähidemokratiahankkeissa onkin tärkeää ensin "istua alas", ja keskustellen luoda yhteinen näkemys ja yhteiset tavoitteet lähidemokratialle.

Lähidemokratiaa lähestytää usein välineiden kautta. Kehitetään ja otetaan käyttöön osallistumisen välineitä. Lähidemokratiassa on kuitenkin kyse ennen kaikkea kuntalaisten osallisuuden kokemuksesta. Ihmisillä on "ylhäältä tarjottujen" keinojen lisäksi omaehtoisia tapoja toteuttaa osallistumista. Näiden näkeminen arvokkaina on haaste kuntaorganisaatiolle. Lempäälän hankkeen vetäjä Anna Kulmakorpi peräänkuuluttaakin "lähidemokratiaherkkyyttä" kehittäjille ja viranhaltijoille. Tällä hän tarkoittaa myös sitä, että nähtäisiin osallistumisen mahdollisuudet asioiden valmistelussa, ja avattaisiin rohkeammin keskustelua keskeneräisistäkin asioista.

Asioiden puiminen julkisuudessa kesken valmistelun - keskeneräisinä - saattaa tuntua raskaalta. Lempäälän kokemusten mukaan asioiden avaaminen vaatii ennen kaikkea luottamusta: viranhaltijan luottamusta siihen, että avoin keskustelu tuo lisäarvoa asian valmisteluun, ja kuntalaiselle luottamusta siihen, että asioista kerrotaan riittävästi ja vaikuttamismahdollisuus on avoinna riittävän aikaisin. Tarvittava luottamus rakennetaan vuorovaikutuksella ja keskustelulla. Viranhaltijalta ja luottamushenkilöltä tämä vaatii selkeäkielistä viestintää ja asioiden "paketoimista" ymmärrettäviin kokonaisuuksiin. Kuntalaiselta toimiva vuorovaikutus edellyttää asioihin perehtymistä ennen kommentointia.

Paikallisena esimerkkinä asioiden avoimesta valmistelusta käy Lappajärven kunnanhallituksen puheenjohtajan, Sari Kujalan blogi ja Facebook-sivu, joilla hän tiedottaa valmistelussa olevista asioista. Nämä toimivat keskustelun avaajina. Vaikka samat asiat ovat julkisesti esillä kunnanhallituksen esityslistoissa ja pöytäkirjoissa, keskustelua syntyy vasta, kun tieto viedään keskustelun mahdollistavalle "alustalle".

Lopuksi palaan ajatuksissani Lempäälään, ja seminaarin ensimmäisen puhujan, Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun kunnallispolitiikan lehtorin Jenni Airaksisen alustukseen. Jenni kertoi Kainuussa tehdyn tutkimusprojektin pohjalta osallisuudesta ja osallistumisesta. Kainuussa oli tutkittu syrjäytysvaarassa olevien nuorten ja vanhusten palvelutarpeita. Lopulta oli todettu, että nämä ihmiset eivät oikeastaan kaipaa palveluita: he kaipaava osallisuuden kokemusta.

Mistä sitten syntyy osallisuuden kokemus? Osallistuminen on yksi tie osallisuuteen, mutta osallistuminen ei automaattisesti johda osallisuuteen. Osallisuuden kokemukseen liittyy kokemus omasta merkityskestä yhteisölle.

Jos siis osallistuu aktiivisesti, mutta ei tule kuulluksi tai nähdyksi, syrjäytyy. Jos sen sijaan kokee olevansa tarpeen tavalla tai toisella, osallistuminen luo osallisuutta. Tämä on hyvä oppi myös kunnallista vaikuttamista ja lähidemokratiaa ajatellen. Kuullaan ja nähdään omaehtoisesti osallistuvat kuntalaiset! Vähitellen, pienin askelin, niin luodaan avoimuutta, luottamusta ja yhteisöllisyyttä.


Into