Niin kiire ettei ehdi kissaa sanoa...

… kuin pitkähäntäiseksi eläimeksi, jatkuu tämä sanonta. Tämä valitettavan hyvin kuvaa tätä nykyistä kiirettä, jossa ei enää ehditä ajatella miksi juostaan. Juostaan vaan kun on jo totuttu, suunnalla nyt niin väliä. Meinaatkos ehtiä tätäkään lukea loppuun?

Menenpä sitten asiaan, etten vie aikaasi turhan takia: Mitäpä jos pysähtyisit?

Aiemmin kirjoittelin osallistumisesta ja jakamisesta. Mutta kun ei ole aikaa, ei osallistua eikä jakaa (paitsi naamakirjassa, jossa se käy parilla klikkauksella).

Jos koko ajan ajattelee, että ”onpas kiire”, niin varmasti on – se myös näkyy naamasta ja kuuluu äänestä. Mutta kummallista on se, että jos lakkaa ajattelemasta kiirettä ja keskittyy siihen keskusteluun tai työhön mitä on tekemässä, niin kiireen tuntu katoaa. Ja ajattelepas, mitä se merkitsee sille joka kanssasi keskustelee? Kuunteletko, jaatko, osallistutko aidosti, vai jo seuraavaa velvollisuutta pohtien, jalka oven välissä.

Minulla on kuulkaa aina kamala kiire, enkä ehtisi millään osallistua, enkä puhua ihmisten kanssa enkä... Mutta kokeilinpa kerran ottaa selvää, miten paljon osallistuminen ja jakaminen oikeasti vievät aikaa. Eivät juuri mitään. Tosi elämässäkin jakaminen ja osallistuminen ovat nopeita juttuja.

Kun vaikka joku tervehtii työpäivän jälkeen kaupassa, kokeile hidastaa vauhtiasi, katsoa silmiin, hymyillä ja vastata tervehdykseen. On vaarana, että toinen innostuu tästä ja jää juttelemaan. Mutta ei se keskustelu oikeasti kauan vie, olen kokeillut. Muutamassa minuutissa olet taas uppoutuneena ostoksiin. Ja jos on OIKEASTI kiire, niin voi sitä sanoa ihan ystävällisesti, että nyt kuule täytyy mennä, mutta oli tosi kiva kun vähän ehdittiin jutella.

Tai kun pyydetään järjestämään kyläkokousta: Että teetkö kutsun ja jaat naapureiden postilaatikkoihin, tuletko keittämään kahvia kokoukseen? Aikaa tähän menee kokemukseni mukaan yhteensä 3,5 tuntia yhden viikon aikana, josta yksi ulkona reippaillen ja kaksi yhdessä muiden kanssa kylätalolla. Helposti tuon ajan viettää myös naamakirjassa ”jakamassa”.

Tosielämässä ja naamakirjassa osallistumisella on muuten yksi merkittävä ero: Naamakirjassa jakamalla ei saa itse mitään, mutta tosielämässä tulee hyvä olo siitä, kun on saanut tehdä yhdessä toisten kanssa.

Seuraavan kerran siis kun on kiire, Pysähdy :)