Ei-tuotannolliset investoinnit ja hoitosopimukset – mahdollisuus myös rekisteröidyille yhdistyksille

Tiesitkö, että viljelijöiden lisäksi myös yhdistykset voivat hakea tukea maiseman hoitoon ja kerätä siten pieniä tuloja yhdistyksen kassaan?

 Maaseudun vaihtelevat maisemat ovat syntyneet vuosisatojen saatossa. Perinteinen maankäyttö, laidunnus ja niitto ovat muovanneet alueille tunnusomaisia ja monipuolisia kasvi- ja eläinlajistoja. Perinnemaisemia ovat esimerkiksi niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet. Perinnemaisemaa hoidetaan helpoiten sijoittamalla alueelle eläimiä laiduntamaan. Jos aluetta niitetään, tulee niittojäte ehdottomasti kerätä pois, jotta alueelle syntyy nk. negatiivinen ravinnetalous (sieltä poistuu ravinteita niitetyn heinän muodossa). Koneellinen niitto on tehtävä leikkaavalla niittokoneella.

 Maaseutumaiseman hoidosta myös tuotantomaiden ulkopuolisilla alueilla on monenlaista hyötyä. Pusikoituneet alueet siistiytyvät ja ovat osaltaan monipuolistamassa maaseutumaisemaa. Toisaalta monimuotoisuusalueella voivat säilyä uhanalaisetkin kasvi- ja eläinlajit. Luonnon monimuotoisuutta edistäviä alueita kutsutaan LUMO-alueiksi. Nämä ovat helpoimpia kohteita yhdistykselle aloittaa maisemanhoito. Tällöin kyseessä ei tarvitse olla perinnemaisema.

Kosteikon voi perustaa peltojen lähettyville alavalle maalle, josta ei kuitenkaan aiheudu tulvavaaraa yläpuolisille alueille. Kosteikko pysäyttää pelloilta liukenevia ravinteita, joten ne eivät kulkeudu rehevöittämään vesistöön saakka. Tämän vuoksi kosteikko ei saa olla liian kaukana pelloista ja sen pinta-alan on oltava riittävän suuri, jotta ravinteita todella pysähtyy siihen. Kosteikon pohjalle kerääntyvä liete onkin hyvää maanparannusainetta, jonka voi kompostoituna palauttaa pelloille. Jopa niittojätettäkin voi hyödyntää. Kosteikkoa siis hoidetaan ajoittaisilla ruoppauksilla ja niittämällä vesikasveja.

 Ei-tuotannollinen investointi tarkoittaa ympäristöön sijoittamista, eli joko perinnemaiseman kunnostamista tai monivaikutteisen kosteikon perustamista. Ympäristön tilaa parannetaan ja tehdään muun muassa raivausta ja aidataan laiduntaville eläimille sopiva palsta. Kosteikon perustaminen vaatii usein patoamista ja siihen liittyviä maanrakennustoimenpiteitä. Ei-tuotannollista investointia seuraa aina hoitosopimus. Se on kevyempi menettely ei-tuotannolliseen investointiin verrattuna. Hoitosopimuksessa sitoudutaan hoitamaan tiettyä maalohkoa esimerkiksi luonnon monimuotoisuusaluetta vähintään viisi vuotta. Alueen hoidosta syntyvät kustannukset jaetaan näille viidelle vuodelle. Toimenpiteinä voivat olla esimerkiksi perinteisten rakennelmien kunnostaminen ja niitto.

 Miten edetä?

 Aluksi tarvitaan tietysti käyttöoikeus kyseiseen maahan. Yhdistys voi tehdä vuokrasopimuksen maanomistajan kanssa. Hoitosuunnitelma kannattaa laadituttaa asiantuntijalla, jotta saa kartoitettua kaikki kustannukset. Kustannusarvion laatiminen kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Jos kustannuksia ei synny kovin paljon, on helpointa hakea hoitosopimusta, jolloin toimenpiteet voi aloittaa vaikka samana vuonna. Ei-tuotannollinen investointi kannattaa silloin, kun kustannuksia syntyisi heti runsaasti, kuten useimmiten kosteikkoa perustettaessa.

 Ei-tuotannollisen investoinnin toimenpiteitä ei saa aloittaa ennen kuin on saanut hankkeelle päätöksen viranomaiselta. Kustannusarvioon saa sisällyttää myös suunnittelukustannuksia enintään 420 €. Vuokrat eivät kuitenkaan ole hyväksyttäviä kuluja, kun taas toisaalta eläinten siirtokustannukset ovat. Hyväksyttäviä kustannuksia on listattu valtioneuvoston asetukseen nro 47/2010.

 Enimmäistuet ei-tuotannollisiin investointeihin:

–   perinnebiotoopit, alle 3 ha 1179 €, 3-10 ha 910 € ja yli 10 ha 750 € /ha

kosteikot 11500 €, 0,3-0,5 ha 3225 €/kohde

Enimmäistukimäärä hoitosopimuksiin on 450 €/ha (perinnemaisemat, kosteikot ja LUMO-alueet). Maatalouden erityistukien enimmäismääristä löytyy lisätietoa valtioneuvoston asetuksesta nro 366/2007.

 Rahoituksen hakeminen

Edellä luetellut tuet rahoitetaan maatalouden ympäristötuen erityistuesta. Erityisympäristötukia hallinnoi Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

 Tuen saamisen ehtona ovat asianmukainen kunnostamis- ja hoitosuunnitelma ja lisäksi toimenpiteistä on pidettävä päiväkirjaa. ELY-keskus arvioi hakemuksessa esitetyt kustannukset ja vahvistaa päätöksellään hankekohtaisen enimmäismäärän. Ei-tuotannollisen investoinnin toteutus voi alkaa vasta päätöksenannon jälkeen, hoitosopimuksen toteutus määräytyy sopimuskauden mukaan lokakuun alusta syyskuun loppuun, esim. 1.10.2011 ― 30.9.2016.

 Tuki maksetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaan, joko kerran vuodessa tai useammin. Näin ollen perustamis- ja hoitotoimien kustannukset on ensin hakijan pystyttävä maksamaan itse. Jos työtä tehdään itse, sitä korvataan yksikkökustannusten perusteella, jolloin maksatuksessa voidaan hakea tukea jopa pelkälle talkootyölle. Näin perinnebiotoopin tai kosteikon hoito voi olla yhdistykselle myös tulon lähde.

 Hakemus jätetään ELY-keskukseen. Hoitosopimuksien hakuaika päättyy 30.4.2011 ja ei-tuotannollisten investointien hakuaika loppuu todennäköisesti kesäkuussa. ELY-keskus pyytää lausunnon Aisaparilta ja päättää asiasta seuraavaan kevääseen mennessä.

Lue lisää tuen hakemisesta, ehdoista sekä yleensä perinnebiotoopeista ja kosteikoista osoitteesta www.mavi.fi.

Heli Hämäläinen